No kuulkaa Läski täällä taas linjoilla, moi vaan! :) olis taas tarkoitus ottaa se niskaote itsestä, kolmenkympin rajapyykki häämöttää (no reilu vuosi vielä aikaa, mutta lähestyy kuitenkin) ja olishan se nyt hirmu mukavaa pitää vaikka pileet ja olla olematta sitten kamala läski niissä pilekuvissa :D Lueskelin huvikseni nuo vanhat kirjoitukseni, itseasiassa siellä oli muutama ihan hyväkin vinkki ja huomio omista tavoista yms. mistä on varmasti apua nytkin. Niin, viimeksihän sanoin että kolmas lapsi saa tulla sitten kun olen ensin laihtunut. Samaan hengenvetoon taisin todeta, että en minä kuitenkaan laihdu ja mies "antaa periksi" ennen tavoitteen saavuttamista, koska se laihtuminen oli vaan mun tavoite, se ei mua siihen painostanut silloin, eikä nytkään. No juu, kohtalaisen hyvin minä itseni ja mieheni tunnen; kuopus on nyt reilu 7kk vanha ja minun läskini eivät ole mihinkään kadonneet :D painan kyllä vähemmän kuin ennen raskautta, mutta ennen raskautta (siinä välissä kun piti laihtua) lihoin vielä vähän lisää. Hups. Eli nyt täällä itsensä kanssa taistelee kolmen lapsen kotiäiti, muuten tilanne on aika tavalla sama kuin viimeksi kun tänne kirjoittelin :) 
Kaksi viikkoa olen koittanut vähän tsemppailla, otin itselleni käyttöön karkki-/herkkupäivän, eli kerran viikossa saan syödä mussuttaa namia ja tehdään jotain herkkuruokaa iltapalaksi. Liikunnan harrastaminen on tässä tilanteessa tosi vaikea järjestää, kun nuorimmainen on vielä tissiriippuvainen ja mies töissä suurinpiirtein aina. Joku jumppavideo vois toimia. No, ajattelin että parempi ainakin pieni askel, eli ruokaremontti nyt ensin. Joku tolkku tähän syömiseen. Laskeskelin että helposti meni kymmenenkin euroa päivässä kaikkeen ihan ylimääräiseen, karkkiin ja "iltapalaan", ja mietin että olispa kiva summa kesälomakassassa jos joka päivä laittais sen kympin säästöön. Aina sen pystyy repimään niihin herkkuihinkin, miksei sitten säästötiille. Ihan joka päivä en ole kymppiä laittanut (vaikka oon ruodussa pysynyt jo 2 viikkoa. Pitkä aika mulle :) ) mutta on siellä jo ihan kiva pesämuna. Siitä saa kummasti motivaatiota kun ajattelee mitä kaikkea kivaa sillä rahalla voidaan yhdessä perheenä tehdä, jos minä (tai me miehen kanssa) ei syödä kaikkea sitä. Lisäksi motivaatiota antaa lapset, jotka mielestäni ansaitsevat itseään arvostavan äidin. Ei itseinho-läskiä joka on kiukkuinen ja kaikenlisäksi välittää aivan vääränlaiset ruokailutottumukset. Vaikka lapset meillä syökin eri tavalla kuin me aikuiset, ihan normaalisti, niin näkeehän ne mitä mä itse syön. Jos ei muuten niin löytävät tyhjiä suklaakääreitä sieltä täältä :P 
Viime viikolla oli yksi päivä kun teki hirmusti suklaata mieli. Ensin päässä kävi ajatus että "miksipä ei, en mä kuitenkaan laihdu. En oo ennenkään laihtunut." Sitten mietin asiaa vähän pidemmälle ja totesin että enhän mä ole edes kunnolla yrittänyt. Aina repsahdan. Että jos nyt kokeilis edes puoli vuotta, ja jos ei missään näy niin masentuu sitten vasta :D ja sitäpaitsi sainhan mä ennen esikoisen odotusta tiputettua 7kg. Melkein 6kk siihen meni, mutta toisaalta en silloinkaan tehnyt mitään rankkoja muutoksia, rajoitin vain herkuttelua vähän. Mitään kummempaa tavoitetta en nyt vielä ottanut, ajattelin tällä kertaa koittaa vähän rauhallisempaa ja ehkä pitkäjänteisempää taktiikkaa. Ensin ruokailutottumukset sellasiks kun normaaleilla ihmisillä on, sitten lisää liikuntaa ja kun imetys loppuu niin voi polkasta käyntiin rankemmankin ohjelman. Sellasesta haaveilin että tämän vuoden aikana tippuis 10kg. Ei hurja tavoite, mutta toisaalta tässä varmaan puolisen vuotta (toivottavasti) menee vielä imettäessäkin :) 
ekan viikon aikana tippui kilon verran, jos oikein muistan. En merkinnyt mihinkään kun tää on vasta harjottelua :D maanantaiaamuna olis tarkotus hyppästä taas vaakaan, katsotaan mikä on tuomio :) Sen verran voin jo sanoa, että olo on parempi. Pirteämpi ja energisempi. Maha on pienentynyt, en ole mitannut mutta sen huomaa kyllä itse kun ei ole niin turvoksissa ja takki mahtuu paremmin kiinni. Kunhan tuo pikkumies alkaa enemmän syödä kiinteitä niin alan käydä uimassa taas. Se on rehokasta ja mukavaa, ei tunnu pakkoliikunnalta ;)

p.s. Tänään kun valitsin itselleni karkkipäivän nameja, otin ensin kärryyn Fazerina-levyn. Vaihdoin sen kuitenkin patukkaan. Pienin askelin eteenpäin :)

Mä nyt postaan tän ekan viikon, vaikkei se ihan kokonainen ollutkaan, noin niinkun tän projektin kannalta siis:)

Eli siis, hyvin alko; en pannu suuhuni mitään turhaa. No jaa, söin kyllä ihan minipienen palan juustokakkua kun kaveri tuli kylään ja sille sitä tarjosin, mutta siis se oli ihan pikkupalanen, silmänlumeeks ettei kaveri luullu että se kakku on myrkytetty tai jotain:D Se ei siis sotkenut tätä touhua, ja siihen ei jääny koukkuunkaan, kun oli ihan perusjuustis eikä mikään suklaaversio;D Suklaata oon vältelly kun ruttoa, eikä se tällä kertaa oo muuten tehny ees tiukkaa. Yhden kerran olin jo menossa laatikolle (joo, hitsi kun mä tein tän päätöksen tällä kertaa niin nopeesti hullun raivolla että tänne jäi kaikkia herkkukätköjä:D) mutta sitten kysyin iteltäni TAAS sen saman kysymyksen; onko toi sen arvosta? Ja toisin kuin edellisillä kerroilla, vastaus oli EI, haluan mieluummin laihtua kuin syödä suklaata. Mistä tätä tahdonvoimaa mulle yhtäkkiä tuli? :0 No, en paa pahakseni;) Vaikeempina hetkinä mä teen mielikuvaharjotuksia itsestäni kauniissa vaatteissa ens kesänä. Tai vaihtoehtosesti inho-mielikuvaharjotuksia itsestäni uimarannalla viime kesänä:P Hyi. Mutta oon kyllä tosi ihmeissäni tosta ettei oo tehny mieli makeeta ihan kauheesti. Tänään vähän himotti ostaa karkkia kun olin kaupassa sairaan nälkäsenä mutta sitten mä aloin ajatella kanasalaattiani ja jaksoin odottaa sitä kotiin asti:D Sitä vedinkin sitten ison kulhollisen, mutta sillä kalorimäärällä mitä tuli siitä salaatista, mä olisin syönyt ehkä 1/4 suklaalevystä ja olis tullu vaan paha olo kun tyhjään vattaan olis vetäny makeeta. Nyt on voittajafiilis ja täysi mutta kevyt olo:) Ainakin oon varmaan jo 10grammaa laihtunukin!! Ihan varppina.:D

Mutta siis, tää viikko vierähti oikein mukavasti ja kivuttomasti. Vaakaan en päässy kun en semmosta omista mutta ei sen näin ekan viikon (joka vielä oli vajaakin) jälkeen vielä väliks. Tärkeintä on nyt se että vauhtiin on taas päästy, ruodussa on pysytty ja fiilis on hyvä. Tästä on hyvä jatkaa!:) 

Jaa niin, mä oon tällä viikolla liikkunutkin; kaks kertaa noin tunnin lenkki kaverin kanssa ja kerran tunnin verran vesijuoksua saman kaverin kanssa:) On muuten kivaa liikkua hyvässä seurassa, ja siinä saa samalla vähän sitä tsemppaustakin. Kaveri on omat "liikakilonsa" (ei sillä niitä kyllä montaa ollutkaan) jo tiputtanut, mutta alunperin me alotettiin tää liikkuminen tossa muutama viikko sitten ihan ton pääkopan kunnon takia;D Molemmilla on pienet muksut niin kyllä tekee aikuisen, samanhenkisen ihmisen seura hyvää! Maailma on taas pikkusen parempi;)

Joopajoo, ei tässä nyt oikein mitään uutta tullut, mutta tulipahan nyt sit kerrattua vanhaa jos ei muuta:D

 

No niin, johan tässä kolmatta päivää elellään taas "uutta elämää":D Mutta siis hyvin on mennyt, eikä herkkuja oo oikeestaan tehny edes mieli. Hyvä minä! Reilun tunnin lenkki heitettiin kaverin kanssa eilen. Vaakaahan mä en omista, viikon alussa punnasin itteni kun kävin lasten kanssa iskällä. Ja se lähtöpainohan olis nyt sit aikalailla sama kun sillon syksyllä:/ Perushuttua oon syöny, kalorit on pysyny tosi hyvin alle, tuota Kiloklubia käytän taas:) Tää oli vaan nyt pikapostaus, eipä vielä oo mitään ihmeempää raportoitavaa, mutta huutelenpa nyt vaan että raivo on edelleen päällä ja läskinkarkotus käynnissä!;D

Noni. Nyt lähtee tän akan läskit. En tiiä mitä pitäs tehdä että pysys tää raivo päällä. Julistaa kaikille kovaan ääneen että "mä oon laihiksella" että ei kehtais enää syödä?:D Me ollaan yhden kaverin kanssa nyt vuodenvaihteen jälkeen käyty kerran-pari viikossa uimassa (tai vesijuoksemassa oikeestaan) ja lenkillä. Syömiset on mulla ollu niin retuperällä että kiloihin ei oo ollu vaikutusta, mutta pää on kyllä paremmassa kunnossa, on kyllä terapeuttinen vaikutus tolla hyvässä seurassa liikkumisella!:)

Mutta nyt mä sen päätin (taas) että nyt on PAKKO tehdä tälle asialle jotain, alkaa jo niin ahdistaa. Kun ei ilkee itteään peilistä kattoo. Hyi. Kuopuksen imetysvierotus on muuten hyvällä tolalla, sit pääsee rääkkään itteensä oikein kunnolla. Joo ja se kaikki syksyllä tiputettu on nyt sit tullu takas, elikäs se tavote on nyt sitten -15kg (tai -20kg). Eka tavote on nyt kuitenkin -5kg ja se olis kauheen kiva saada sitten ennen omia synttäreitä pois, vaikkei ne mitään toimenpiteitä aiheutakaan. Siis ne synttärit. Mutta siinä olis sellanen tavotepäivä joka olis helppo muistaa. Ja aikaa on aikalai tasan 2kk. Eli ei mahdoton tehtävä todellakaan. Jos ei onnistu niin melkeinpä sitä voi sitten jo heittää kirveen kaivoon.

Jos huomenna vaikka vähän jumppailis ihan sellasen telkkarijumpan, kun mies on taas pitkän päivän töissä... Pitää varmaan liimailla omia kuvia joka puolelle, että pysyy mielessä mikä mursu mä oon ja tulis sit otettua itteensä niskasta kiinni...

Joopa joo, hyvin alkanut laihdutusprojekti on nyt jäissä ollut hetken aikaa, ollaan vuoronperään oltu kipeitä ja miehellä pitkää työpäivää etten oo päässyt kunnolla liikkumaan. En oo mikään himolenkkeilijä, ja nyt kun ei enää uskalla antaa esikoisen ajaa pyörällä niin ei oikein pääse pitempää matkaa edes meneenkään. Ja toisaalta kun muutaman viikon oli pakosta liikkumatta niin johan se peppu jämähti taas sohvaan kiinni:P Syömispuoli on ihan retuperällä, kun repsahtaa niin repsahtaa. Päätin jo että annan olla nää muutaman viikon mitä tätä vuotta on jäljellä, vedän uutenavuotena sokerikoomat ja alotan uuden vuoden sitten tiukalla linjalla. Vähän v*tuttaa mutta kyllä täältä noustaan, eiks vaan:) 

p.s. päivitin ton tickerinkin ajan tasalle, kävin tosin eri vaa´alla kuin millä nuo muut painot oon punninnu, mutta siis kolmisen kiloo on tullu siitä noin neljästä pudotetusta takas:/ No, positiivinen ajattelu kunniaan; painan sentään kilon vähemmän kuin silloin kun aloitin tämän projektin... Että ainakaan lisää ei oo kiloja tullu... Ei se kyllä oikeestaan piristäny mua yhtään:P