Tänään oli miehellä vapaapäivä, joten mä pääsin uimaan! Tunnin polskuttelin, noin kilometrin verran sain kauhottua. Kylläpäs teki hyvää! Mä oon ollu ennen raskauksia vielä jonkun 6kg painavampi kuin nyt, mutta en koskaan näin huonossa kunnossa! Ihan hyvä että oon nyt saanu liikuntakärpäsen pureman (toivottavasti ei oo mikään ohimenevä juttu...) koska jos mä en NYT rupee kuntoileen niin kohta se on ihan turha enää edes yrittää:/ Aika pelottavaa, kuitenkin mä oon vielä alle 3-kymppinen... No, nyt vaan tsemppaan itteeni niin ehkä mä tästä vielä saan itteni kuntoon. Tähän asti oon vaan ajatellu sitä laihtumista, mutta kyllä nyt näiden tän viikon kokemusten perusteella myös se kunnonkohotus tuntuis olevan paikallaan...

Niin tosiaan, kesäkuussa-06 katsoin itsestäni otettuja rantakuvia, bikineissä, takaapäin. Voin kertoa että silmät vuotaa verta edelleen sen näyn takia. Kävin vaa´alla, joka ihme kyllä ei antanut näyttöön tekstiä "ei norsuille", vaan karut lukemat 77kg, jos oikein muistan.  No, minähän siitä suivaantuneena aloin uiskennella lähes joka päivä, ja katsoa mitä suuhuni tungen. Haistelin karkkeja paremman puutteessa, koska syödä en voinut:D Tosin, kun olen niin lyhyt etten ylettänyt haistamaan irtokarkkihyllyn ylimmälle riville, jossa ne mun himoitsemat toffeesuklaat olis ollu, jouduin tyytymään keskirivin suklaarusinoihin, ja ne haisi pahalle:P Trauma. 

Seurasin silloin Painonvartijoiden pistetaulukkoa sillätavalla "suurinpiirtein", eli jos pisteet oli käytetty ja vielä oli nälkä, saatoin jonkun ruisleivän tomaatilla ja salaatilla syödä, tai porkkanan tmv. "terveellisemmän vaihtoehdon". Sillä tavalla sainkin marraskuuhun mennessä 7kg pois. Niin, me oltiin sillon marraskuuhun mennessä yritetty raskautta jo yli 2v, ja yht´äkkiä olinkin sitten raskaana! En tiedä oliko laihtumisellani osuutta asiaan, ehkäpä? Voin _todella_ huonosti koko ensimmäisen kolmanneksen, oksensin yölläkin. Noin 20 kertaa päivässä oksensin. Makasin peiton alla pimeässä huoneessa ja oksensin. Parhaina päivinä pystyin syömään jopa mehukeittoa, muuten lähinnä imeskelin jääpaloja, koska siitä sai edes vähän nestettä kun juotu vesi tuli heti ylös. Kun oksentaminen loppui, painoni oli tippunut taas 7kg, joten painoin nyt 63kg. Raskauden aikana paino toki nousi, mutta koska minulla ei ollut mitään mielitekoja, lähinnä anti-mielitekoja, en kerännyt ylimääräistä painoa. Inhosin kaikkea rasvaista ja makeaa. Suklaa oli ihan ykkösinhokki! En siis kerryttänyt juuri muita kiloja kuin sen mitä vauva, istukka yms. painoivat, ja muutamina viimeisinä päivinä ilmaantui hiukan turvotusta. Painoin viikko synnytyksen jälkeen 63kg, eli se 7kg mitä olin oksentanut pois, oli myös pysynyt poissa. Täysimetin 6kk, ja kokonaisuudessaan imetin 13kk, jona aikana laihduin kokonaisen yhden kilon!:D

Kuopusta aloin odottaa (tällä kertaa muuten raskauduin ekasta kierrosta, se tukee mun teoriaa tosta että laihtuminen autto tohon lapsettomuusongelmaan meillä) kun esikoinen oli 1,5-vuotias, ja paino oli tuon 62kg. Myöskään kuopuksen raskaudessa en kerryttänyt paljoa painoa, muutama viikko synnytyksen jälkeen painoin 1,5kg enemmän kuin ennen raskautta. Raskauksia en siis voi syyttää läskeistäni:P  Täysimetin kuopustakin 6kk, lisäksi luovutin maitoa sairaalalle 4kk. Edelleen imetän, kuopus on nyt 9kk ja risat. Olen lihonut imetyksen aikana noin 7kg!! Ja pelkästään herkkuja syömällä. Siis lähinnä suklaata. Mutta kuten sanottu, se on mulle "mielenterveyslääke", kun esikoinen kiukuttelee eikä mikään toimi, nappaan palan suklaata ja hetken kaikki on paremmin... Kunnes todellisuus iskee:P Onneksi olen tuosta suklaasta jo aika hyvin päässyt, olin jo monta viikkoa sitä popsimatta, kunnes toissaviikonloppuna ostin pienen patukan ja kuten alkoholisti, olin taas koukussa. Mutta vain viikon, kunnes nappasin itseäni niskavilloista. Suklaata on siis vältettävä kuin ruttoa, muita herkkuja voinkin kohtuudella joskus nauttia.

Niin, vaikka olen ollut vielä isompi kuin nyt, silloin oli silti parempi kunto. Silloin harrastin vielä kaverin kanssa uimista ja salillakin käytiin. Tosin aika usein sitten Hesessä ja muissa pikaruokapaikoissa, joten sillä liikkumisella ei laihtunut, tosin olis saattanut tulla vielä läskimmäksi jos olis vaan käynyt syömässä eikä ollenkaan liikkunut. Mutta kuntoon se kyllä selvästi vaikutti, näin jälkikäteen ajatellen, kun huomaa missä kunnossa sitä nyt on:P

Ai niin, kun aloin seurustella mieheni kanssa, painoin 42kg. Olin tosin 15-vuotias, mutta pituus oli sama. En tosiaankaan ollut millään nälkäkuurilla, vaan söin normaalia kotiruokaa ja herkkujakin ihan kuin muutkin teinit, varmasti useamman kerran viikossa, mutta liikuin paljon. Ja ihan "hyötyliikuntaa", jos polkemista kotoa kylille kavereita katsomaan voi sellaiseksi kutsua;D Meiltä oli 5km kylälle, ja mulla olis ollu skootterikin, mutta menin silti pyörällä kun vuotta nuoremmalla kaverilla ei vielä ollut ja haluttiin mennä yhdessä. Saatettiin polkea matka edestakaisin jopa 2-3 kertaa päivässä, kun mun äiti oli niin tarkka siitä että käyn kotona syömässä:D Eli varsinkin kesäloma-aikaan tuli kyllä pyöräiltyä, kun siellä kylilläkin sitten vielä pyöräiltiin ristiin rastiin. Mutta tuohon painoon en tietenkään edes tähtää, olenhan tässä välissä synnyttänyt kaksi lastakin ja onhan se aikuisen naisen kroppa nyt muutenkin erilainen kuin 15-vuotiaan. Mutta se 50-55kg olis tämmöselle pätkälle aivan passeli.

Tänään muuten söin vähän jätskiäkin, kun oltiin anopilla syömässä ja se tarjos jälkkäriks. Mutta mulla on silti vielä varaa syödä iltapalaks kanasalaattia, koska oon muuten syönyt tänään kevyesti:) Hyvä fiilis on vielä, jo 5 päivää takana:D Ajattelin ympäripuhua miehen päästämään mut huomennakin uimaan...:) Kyllä se jo vähän lupailikin, se on vaan vissiin tulossa kipeeks niin sitten en viitti sitä jättää yksin muksujen kanssa jos on kuumeessa. Ja tokihan sekin kaipaa rankan työviikon päälle lepoa, mutta se pääsee illalla sitten työporukan kanssa "illanistujaisiin", joihin on kyllä menossa autolla, mutta "omaa aikaa" kuitenkin:)

Vaakaa mä en muuten omista, että en pääse punnitsemaan itseäni, mikä voi toisaalta olla ihan hyväkin ettei siinä pysty hyppään kokoaikaa;) Ens viikolla ajattelin vierailla kummitädilläni, jonka vaa´alla otin tuon alkulukeman, niin voisin samalla sitten punnita itseni:) Kätsympihän se olis jos olis oma vaaka niin sais aina samaan aikaan ja ilman vaatteita punnittua niin tulis tarkemmat lukemat, mutta jos harvemmin käy niin kyllähän tuokin ainakin suuntaa antaa.

On muuten paljon pirteempi olokin kun ei oo mässänny sitä suklaata ja on liikkunut ja ulkoillut!:)