Tänään, tai no virallisesti eilen, kun kello pomppas jo yli puolenyön, jäi liikunta vähän pienemmälle. Lenkillä lompsuttelin, sellaset kolmisen kilsaa mutta monen pysähdyksen kera kun esikoinen oli pyörällä mukana ja piti päästä tutkimaan jokainen kukka, tikku, kivi ja mitä kaikkee muuta kivaa siellä tienvarsilla nyt näkyikään. Lisäksi piti tietysti pysähtyä kiipeilemään puissa (tyttö, en minä:D) ja jäädä katselemaan koulun pihalla leikkiviä koululaisia ja vähän kitistä kun ei päässyt sinne sekaan (tyttö, en minä;)). Leikkipuistoonkin vielä poikettiin. Välillä mentiin ihan rivakkaakin tahtia, mutta välillä löntystettiin sitten ihan etanavauhtia. Pääasia kumminkin että pysyy tää ote edes jonkinlainen, ja työnsinhän mä kokoajan kuopusta rattaissa+välillä myös esikoista pyörällä, että vähän lisärasitusta, ainakin ylämäessä;) Tulipahan käytyä, vaikkei kauheesti hikoltukaan. Korkeintaan ehkä henkisesti, kun yrittää ymmärtää että 3-vuotiaan mielestä jokaikinen kukka on ainutlaatuinen ja tutkimisen arvoinen;) Mutta herkutteluun en sortunut tänäänkään, vaikka illalla vähän olis tehnyt mieli... Mutta lujana pysyin!

Huomenna yritän pitää itteni otteessa ja lähteä sinne uimahalliin. Tykkään uimisesta, mutta oon vaan huono lähteen yksin, tai siis ilman muksuja mihinkään. Mutta jos nyt vaan ottas ja menis, eiks se oo niillekin hyvä että äiti olis kunnossa?:)