No kuulkaa Läski täällä taas linjoilla, moi vaan! :) olis taas tarkoitus ottaa se niskaote itsestä, kolmenkympin rajapyykki häämöttää (no reilu vuosi vielä aikaa, mutta lähestyy kuitenkin) ja olishan se nyt hirmu mukavaa pitää vaikka pileet ja olla olematta sitten kamala läski niissä pilekuvissa :D Lueskelin huvikseni nuo vanhat kirjoitukseni, itseasiassa siellä oli muutama ihan hyväkin vinkki ja huomio omista tavoista yms. mistä on varmasti apua nytkin. Niin, viimeksihän sanoin että kolmas lapsi saa tulla sitten kun olen ensin laihtunut. Samaan hengenvetoon taisin todeta, että en minä kuitenkaan laihdu ja mies "antaa periksi" ennen tavoitteen saavuttamista, koska se laihtuminen oli vaan mun tavoite, se ei mua siihen painostanut silloin, eikä nytkään. No juu, kohtalaisen hyvin minä itseni ja mieheni tunnen; kuopus on nyt reilu 7kk vanha ja minun läskini eivät ole mihinkään kadonneet :D painan kyllä vähemmän kuin ennen raskautta, mutta ennen raskautta (siinä välissä kun piti laihtua) lihoin vielä vähän lisää. Hups. Eli nyt täällä itsensä kanssa taistelee kolmen lapsen kotiäiti, muuten tilanne on aika tavalla sama kuin viimeksi kun tänne kirjoittelin :) 
Kaksi viikkoa olen koittanut vähän tsemppailla, otin itselleni käyttöön karkki-/herkkupäivän, eli kerran viikossa saan syödä mussuttaa namia ja tehdään jotain herkkuruokaa iltapalaksi. Liikunnan harrastaminen on tässä tilanteessa tosi vaikea järjestää, kun nuorimmainen on vielä tissiriippuvainen ja mies töissä suurinpiirtein aina. Joku jumppavideo vois toimia. No, ajattelin että parempi ainakin pieni askel, eli ruokaremontti nyt ensin. Joku tolkku tähän syömiseen. Laskeskelin että helposti meni kymmenenkin euroa päivässä kaikkeen ihan ylimääräiseen, karkkiin ja "iltapalaan", ja mietin että olispa kiva summa kesälomakassassa jos joka päivä laittais sen kympin säästöön. Aina sen pystyy repimään niihin herkkuihinkin, miksei sitten säästötiille. Ihan joka päivä en ole kymppiä laittanut (vaikka oon ruodussa pysynyt jo 2 viikkoa. Pitkä aika mulle :) ) mutta on siellä jo ihan kiva pesämuna. Siitä saa kummasti motivaatiota kun ajattelee mitä kaikkea kivaa sillä rahalla voidaan yhdessä perheenä tehdä, jos minä (tai me miehen kanssa) ei syödä kaikkea sitä. Lisäksi motivaatiota antaa lapset, jotka mielestäni ansaitsevat itseään arvostavan äidin. Ei itseinho-läskiä joka on kiukkuinen ja kaikenlisäksi välittää aivan vääränlaiset ruokailutottumukset. Vaikka lapset meillä syökin eri tavalla kuin me aikuiset, ihan normaalisti, niin näkeehän ne mitä mä itse syön. Jos ei muuten niin löytävät tyhjiä suklaakääreitä sieltä täältä :P 
Viime viikolla oli yksi päivä kun teki hirmusti suklaata mieli. Ensin päässä kävi ajatus että "miksipä ei, en mä kuitenkaan laihdu. En oo ennenkään laihtunut." Sitten mietin asiaa vähän pidemmälle ja totesin että enhän mä ole edes kunnolla yrittänyt. Aina repsahdan. Että jos nyt kokeilis edes puoli vuotta, ja jos ei missään näy niin masentuu sitten vasta :D ja sitäpaitsi sainhan mä ennen esikoisen odotusta tiputettua 7kg. Melkein 6kk siihen meni, mutta toisaalta en silloinkaan tehnyt mitään rankkoja muutoksia, rajoitin vain herkuttelua vähän. Mitään kummempaa tavoitetta en nyt vielä ottanut, ajattelin tällä kertaa koittaa vähän rauhallisempaa ja ehkä pitkäjänteisempää taktiikkaa. Ensin ruokailutottumukset sellasiks kun normaaleilla ihmisillä on, sitten lisää liikuntaa ja kun imetys loppuu niin voi polkasta käyntiin rankemmankin ohjelman. Sellasesta haaveilin että tämän vuoden aikana tippuis 10kg. Ei hurja tavoite, mutta toisaalta tässä varmaan puolisen vuotta (toivottavasti) menee vielä imettäessäkin :) 
ekan viikon aikana tippui kilon verran, jos oikein muistan. En merkinnyt mihinkään kun tää on vasta harjottelua :D maanantaiaamuna olis tarkotus hyppästä taas vaakaan, katsotaan mikä on tuomio :) Sen verran voin jo sanoa, että olo on parempi. Pirteämpi ja energisempi. Maha on pienentynyt, en ole mitannut mutta sen huomaa kyllä itse kun ei ole niin turvoksissa ja takki mahtuu paremmin kiinni. Kunhan tuo pikkumies alkaa enemmän syödä kiinteitä niin alan käydä uimassa taas. Se on rehokasta ja mukavaa, ei tunnu pakkoliikunnalta ;)

p.s. Tänään kun valitsin itselleni karkkipäivän nameja, otin ensin kärryyn Fazerina-levyn. Vaihdoin sen kuitenkin patukkaan. Pienin askelin eteenpäin :)